Suomessa toimii ammattiryhmä, jolla sairaspäivärahat, äitiyspäivärahat, työttömyys- ja eläketurva perustuvat satunnaisiin pätkätyötuloihin. Näitä pätkätöitä on tehty kun taiteelliselta työtä ehditään -taiteellisen työn ollessa siis se varsinainen ammatti. Vaikka asiat ovatkin edistyneet siten, että apurahansaajatkin pääsivät lakisääteisen eläketurvan piirin muutama vuosi sitten, ei taiteilijalle kerry eläkettä edes täysimääräisistä vuosiapurahoista kuin valtion takuueläkkeen verran (ent. Kansaneläke). Taiteilijan on kuitenkin pienestä apurahastaan lakisääteiset eläkemaksut maksettava - varsinainen kannustinloukku.
Haluammeko, että taiteilijat jätetään eläkkeensä kanssa heitteille, samalla kun juhlapuheissa puhutaan tulevaisuuden Suomen elävän juuri luovuudesta? Taidemaalariliiton vastavalmistuneen eläketutkimuksen mukaan Kuvataiteilijoiden lakisääteinen eläketurva tulee heikkenemään merkittävästi, kun 1960 ja sen jälkeen syntyneet siirtyvät eläkkeelle. Elinaikakerroin heikentää entisestään näiden nuorempien ikäluokkien tilannetta. Puolet esim. 60-luvulla syntyneiden eläkkeistä on jo kerrytetty ja eläke-ennuste on hieman yli 400euroa/kk. Nyt olisi aika toimia, jotta vapaille taiteilijoille ehditään saada eläketurva. Tämä asia on kirjattava aloittavan hallituksen hallitusohjelmaan.
Taide ja kulttuuri tarjoavat ihmisille tärkeitä arkielämän kokemuksia tehden elämän merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Tämä kokemus on edellytys henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Arjen kulttuurisuus avaa näkökulman sekä ihmisen omaan että yhteiskunnallisten toimijoiden mahdollisuuksiin käyttää taidetta ja kulttuuria osallistumisen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuottamisessa. Omat merkitykselliset kokemukset, elämykset, luovuus, vuorovaikutus ja yhdessä toimiminen toisten ihmisten kanssa vahvistavat identiteettiä ja lähiyhteisöjä.
Asuinalueilla ja lähiöissä, joilla on taidetta ihmiset viihtyvät ja ilkivalta ja töhryt vähenevät. Oman elämänsä hallinnan tunteen myötä ihmiset voivat paremmin ja sairastavat vähemmän, se on yhteiskunnalle edullista.
Aina löytyy niitä, jotka haluaisivat taiteilijoista yrittäjiä ja nimenomaan omaa taidetta myymällä ja yrittäjäeläkettä maksamalla saamaan taiteilijalle kasaan oman eläketurvan. Taide on kuitenkin uniikkia, vapaasta luovuuden tilasta syntyvää eikä voi perustua monistettavuuteen ja halpuuteen tai siihen, että taidetta tehdään liukuhihnalta kaupallisen idean inspiroimana. Silloin kysymys ei ole enää taiteesta vaan jostakin ihan muusta. Yrittäjyys ei sovi tilastojen valossa taiteilijuuteen.
Taiteilija työllistää kuitenkin muita. Työskennellessään taiteilija työllistää materiaalinvalmistajia, maali-, liima- ja kangaskauppiaita, pronssivaluyrityksiä, työhuoneen vuokranantajia, puutavaraliikkeitä, kiviveistämöitä, valokuvauslaboratorioita jne. - taiteen alasta riippuen. Näyttelyitä järjestettäessä työllistyy kuljetusliikettä, gallerian ja museon henkilökuntaa, tiedottajia, toimittajia, avajaistarjoilun järjestäjiä, valokuvaajia, kopio- ja painotaloja, taiteilijaseurojen henkilökuntaa, kuraattoreita… Taide tekee hyvää paitsi ihmisille, varsinkin kulttuuritoimialojen ja taidetta sivuavien alojen taloudelle.
Taide antaa kunnalle identiteetin ja nostaa alueen arvoa, taide on arvokasta - arvostakaamme myös taiteilijaa - sosiaaliturvan verran!
Etukäteen eläkkeestä ja sosiaaliturvasta kiittäen.
Maaria Märkälä, taidemaalari
PJ, taidemaalariliitto
3 kommenttia:
TIETOISKU:
Kuvataiteilijan eläketurva
Taidemaalariliiton vastavalmistunut eläketutkimus osoittaa, että kuvataiteilijoille kertynyt lakisääteinen eläketurva on selvästi heikompi kuin työeläkkeensaajien eläketurva keskimäärin Suomessa. Kuvataiteilijoiden eläketurva muodostuu tosiasiassa lähes yksinomaan yksityisellä ja julkisella sektorilla tehdystä työsuhteisesta työstä. Sen sijaan taiteellisesta toiminnasta/tuloista tai apurahoista ei eläketurvaa ole kertynyt kuin minimaalisesti.
Kuvataiteilijoiden lakisääteinen eläketurva tulee tutkimuksen valossa heikkenemään merkittävästi, kun 1960 ja sen jälkeen syntyneet siirtyvät eläkkeelle. Elinaikakerroin heikentää entisestään näiden nuorempien ikäluokkien tilannetta.
Tutkimuksessa selvitettiin kuvataiteilijoilta pyydettyjen valtakirjojen perusteella lakisääteisen eläketurvan karttumista Eläketurvakeskuksesta, Kuntien eläkevakuutuksesta, Valtiokonttorista ja Kansaneläkelaitoksesta. Otos kattoi 5 % jäsenkunnasta ja vastausprosentti oli erinomainen, 78 %.
Erityisen mielenkiinnon kohteina olivat kertyneiden eläkkeiden suuruus ja rakenne. Lisäksi tarkasteltiin eläke-ennustetta koko työuralta ja kaikesta tehdystä työstä kertyneiden eläkkeiden valossa. Ennuste perustui oletukseen, että kuvataiteilija työskentelee aiemman työhistoriansa mukaisesti 63- vuotiaaksi tai vaihtoehtoisesti 65-vuotiaaksi. Tämän eläke-ennusteen mukaan kuvataiteilijoiden keskimääräinen odotettavissa oleva lakisääteinen eläke on ainoastaan 563 euroa kuukaudessa. Nuoremmilla, 1960 ja myöhemmin syntyneillä se on vain hieman yli 400 euroa kuukaudessa, vaikka työskentely jatkuisi 65-vuotiaaksi. Vuonna 2008 eläkkeelle siirtyneiden 63-vuotiaiden suomalaisten työeläke oli keskimäärin 1604 e/kk.
Päättäjien esittämät toiveet kuvataiteilijoiden eläketurvan rakentumisesta tulevaisuudessa entistä enemmän yrittäjäeläkkeen varaan, vaikuttavat tehdyn tutkimuksen valossa epärealistisilta. Yrittäjäeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1970, joten 1960 ja sen jälkeen syntyneet ovat teoriassa voineet kartuttaa eläketurvaansa taiteellisesta toiminnastaan koko taiteellisen uransa ajan. Näin ei kuitenkaan ole monista eri syistä tapahtunut. Näiden ikäryhmien yrittäjäeläkkeen eläke-ennuste oli 13–23 e/kk, eli merkitykseltään täysin marginaalinen. Tutkimuksesta voi tehdä johtopäätöksen, ettei taidemarkkinoita käytännöllisesti katsoen enää/vielä ole.
Apurahansaajien eläketurvaa parannettiin vuonna 2009 voimaan tulleella lailla. Työskentelyapurahoista kertyy nykyään eläketurvaa. Ongelmana on kuitenkin se, että apuraha on mitoitettu minimitoimeentulon turvaamiseksi. Apurahoista kertyvä työeläke ei yllä kenellekään tällä hetkellä yli 36- vuotiaalle edes 1.3.2011 voimaan tulevan takuueläkkeen (687,74 e/kk) tasolle,vaikka taiteilija saisi täysimääräisen työskentelyapurahan kaikkina tulevina vuosina ennen eläkkeelle jäämistään 63-vuotiaana. Todellisuudessa kuvataiteilijat eivät ole jatkuvasti apurahoitettuina, sillä valtaosa heistä on vuosittain ilman työskentelyapurahaa.
Eikös taiteilijoiden kannattaisi ajaa sellaista linjaa, että nykyiset museoiden pitäisi myydä vuosittain kokoelmistaan esim 2% tauluista pois. Tällä rahalla he taasen ostaisivat uusia teoksia nykytaiteilijoilta. Tämä toisi rahaa valtion (museoiden) taiteenostoon ja sitä kautta valuisi nykytaiteilijoille.
Ostaisitko sinä museolta teoksen? Vai mieluummin nykytaiteilijalta?
Se mitä museo myisi ja joku ostaa...se hankinta on todennäköisesti pois nykytaiteilijalta.
Mutta kaikenlaistahan voi kehittää. Sosiaali- ja terveyspuolen prosenttiperiaate on jäänyt pois ainakin taiteilijajärjestöjen virallisemmista hallitusohjelmatavoitteista- vaikka on hyvinkin ajankohtainen taiteen - ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksien vuoksi. Ja samassahan se menisi rakentamisen ja korjausrakentamisen prosenttiperiaatteen kanssa...
Lähetä kommentti